Kirjoitus on julkaistu Agikissa-lehden numerossa 1/2016.
Agilityharrastaja: Tiridoll’s Unelma Onnesta ”Juju”, 3 vuotta
Jujun omistaja: Satu Heimonen
Perheeseen kuuluu myös ragdoll Nuppu (Tiridoll’s Lovely Kisses, 3 v) ja agilitytreenien kuvaajana toimiva avomies.
Miten ja milloin aloititte agilityn?
Hankin Kissan aktivointi -kirjan, kun Nuppu ja Juju olivat vielä pentuja. Aloitimme oppitunnit naksuttimen kanssa helpoista tehtävistä kuten ”istu” ja ”tassu”. Jujusta paistoi heti innostus, ja koska se on luonnostaan sporttinen hyppykone, esteet tulivat kuvioihin melko pian. Aluksi virittelin lahjapaperirullan saappaiden päälle esteeksi ja pyysin Jujua hyppelemään myös tuolien päälle ja kiipeilypuuhun, mutta nälkä kasvaa syödessä ja pian tilailin jo netistä koirien sisäagilityyn tarkoitettuja esteitä ja pujottelukeppejä. Lisäksi meillä on nykyisin kolme tunnelia, ja käytämme yhäkin melko luovasti kaikkea sisätarpeistoa esteinä: välillä hypitään kissanvessan katolle, puikitaan raapimatynnyrin onkaloissa ja poukkoillaan ikkunalaudoille.
Miten usein harrastatte agilitya?
Meidän arkirutiiniimme kuuluu päivittäinen koulutussessio, jota ei voi unohtaa – siitä Juju pitää huolen. Treenaamme joka päivä 5–15 minuuttia. Juju osaa hirmuisen määrän temppuja, ja pyydän siltä eri päivinä vähän eri juttuja, jotta koko repertuaari pysyisi muistissa. Kaikista eniten Juju nauttii kuitenkin vauhdin hurmasta, joten esteitä hypimme joka kerta.
Miten palkitset kissaasi/kissojasi agilityesteillä?
Jujun kierrokset saa kasvamaan, kun on itse innoissaan. Se riemastuu kannustuksista, mutta pelkillä kehuilla, hihkaisuilla tai rapsutuksilla se tuskin suostuisi kovin pitkään temppuilemaan. Ykkösmotivaattori on Jujulla Cosman, Coucoun ja Thriven pakastekuivattu kana, ankka ja tonnikala. Agilitytreeneissä en palkitse joka esteen jälkeen, vaan vasta koko radan päätteeksi. Jos Juju on erityisen touhukkaalla tuulella ja huomaan, että se haluaisi vielä jatkaa treenejä namien loputtua, otan lisäpalkinnoiksi lihapalasia Jujun seuraavasta ateriasta.
Mikä on kissasi lempieste?
Jujulla on varmasti tassuissaan vieterit, koska se on niin pomppivaista sorttia vaikka ragdoll onkin. Ei siis ole yllätys, että sen suosikkiesteitä ovat korkeat pystyesteet. Mitä korkeampi este on, sitä innokkaammin Juju hyppää. Juju on myös ketterä pikku sukkula, joten keppien tai askelteni välistä pujottelu on sen mielestä helppoa ja hauskaa.
Oletteko kilpailleet/ajatelleet kilpailla agilityssa?
Kilpaileminen ei ole meidän juttumme, vaikka Jujun suurin unelma on luultavasti päihittää bordercolliet kilparadalla. Tosiasiassa se on kuitenkin hurjan ujo poika, joka pelkää kovia ääniä ja uusia paikkoja. Minäkään en ole sen rohkeampaa sorttia, joten agility on meille vain hauskaa yhteistä puuhastelua.
Oletteko voineet hyödyntää agilityssa tarvittavia taitoja tempuissa tai muuten arjessa?
Kun Juju oppi naksuttimen merkityksen, kapineesta on ollut hyötyä monessa arjen asiassa. Juju osaa mennä kuljetuskoppaan nätisti ja voin muutenkin ohjailla Jujua haluamaani paikkaan. Totutin Jujun naksuttimen avulla myös hampaiden pesuun, ja nykyisin se tulee joka ilta pyytämään, että sen hampaat harjattaisiin. Tämäkään rutiini ei siis pääse unohtumaan. Juju itse hyödyntää agilitytaitojaan hieman kyseenalaisilla tavoilla, esimerkiksi hyppimällä pöydille tai kirjahyllylle, mutta pitäähän sporttipojan pitää kuntoaan yllä!
