Kirjoitus on julkaistu Agikissa-lehden numerossa 1/2016.
Teksti: Jaana Pohjola
Kissa älykkäänä eläimenä on virittynyt ongelmanratkaisutehtäviin ja kaipaa älyllisiä haasteita. Elämä luonnossa on jatkuvaa haasteiden kohtaamista, eikä tämä ominaisuus ole mahdollisesta kesyyntymisestä johtuen poistunut mihinkään. Virikkeistä on todettu olevan kissoille paljon hyötyä; niiden avulla voidaan vähentää hankalaa käyttäytymistä ja aggressiivisuutta ja lisätä hyvinvointia. Virikeryhmiä on useita, ja jokaiselle kissalle olisi hyvä suunnitella oma, kissakohtainen ja tavoitteellinen virikeohjelma. Virikeohjelman avulla voidaan tukea kissan kehittymistä ja tehdä vaikeista asioista helpompia.
Virikkeet ovat tärkeä osa kissan hyvinvointia ja stressinhallintaa. Virikkeiden rooli on tärkeä, koska niiden on havaittu parantavan oppimiskykyä ja muistia, nostavan mielialaa sekä nopeuttavan kasvua ja toipumista. Toisin kuin aiemmin ajateltiin, virike ei ole bonus tai hauska lisä, vaan se on yhtä oleellinen osa hyvinvoinnin kannalta kuin oikea ruokavalio. Kissoilla stressi voi olla taustatekijänä monessa sairaudessa. Lajityypillisen käyttäytymisen rooli stressinhallinnassa on merkittävä. Mitä enemmän kissa saa toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä, sitä paremmin se voi kokea hallitsevansa elämäänsä ja ympäristöään, mikä on oleellista stressinhallinnan näkökulmasta.
Lelut ja kissanminttu ovat perinteisimpiä kissoilla käytettyjä virikkeitä. Lelujen ongelma on se, ettei kissa yleensä säilytä mielenkiintoaan niihin loputtoman pitkään. Kissanminttu jakaa kissat kahteen leiriin; osa ei reagoi minttuun lainkaan ja osalle reaktio voi olla joskus jopa ei-toivottu. Pahvilaatikot ja paperipussit ovat edullisia ja käteviä virikkeitä, joita kissat usein rakastavat. Näihinkin kissa tottuu ja saattaa menettää kiinnostuksensa. Kouluttaminen kuuluu kognitiivisten virikkeiden ryhmään. Erilaisten taitojen ja temppujen harjoittelu ruokapalkkioiden avulla on hyvä tapa tutustua omaan kissaan ja vaikuttaa sen käyttäytymiseen ja hyvinvointiin. Kouluttaminen virikekeinona on suhteellisen uusi; se on yleistä eläintarhoissa, joissa tila on hyvin rajattua, stressinhallinta oleellista ja eläinten kouluttaminen hoitotoimiin erittäin tärkeää. Kouluttaminen ratkaisee monta ongelmaa; se parantaa eläimen henkistä hyvinvointia, alentaa stressiä, helpottaa eläimen hoitoa ja käsittelyä sekä parantaa eläimen ja hoitajan suhdetta.
Muutaman kerran viikossa pidetty koulutussessio vie aikaa vain muutaman minuutin, mutta kissalle sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia. Varsinainen harjoiteltava taito tulee tietenkin helpommaksi. Esimerkiksi kissan opettaminen vapaaehtoiseen kynsien leikkaamiseen voi näkyä muissakin tilanteissa kuin kynsiä leikatessa; kissan käsittely ja tutkiminen eläinlääkärissä voi olla helpompaa, kun käsittelyä on harjoiteltu. Uusien asioiden harjoittelu kuluttaa energiaa – kissa on koulutuksen jälkeen usein tavallista väsyneempi. Lisäksi kissan vuorokausirytmi voi muuttua; se voi nukkua rauhallisemmin yöllä. Kouluttamisessa vain oma mielikuvitus on rajana – välttämättä tärkeää ei ole se, mitä opettaa vaan se, että ylipäänsä opettaa. Koulutus saattaa aiheuttaa positiivisen kierteen sekä kissalle että omistajalle.
Kouluttaminen parantaa kissan ja omistajan välistä vuorovaikutusta. Sekä kissa että omistaja saavat arvokasta tietoa toisistaan koulutussessioiden aikana. Ihminen alkaa kissan mielestä käyttäytyä ennakoitavammin, jolloin niin kutsuttu luottamus voi lisääntyä ja arkuus vähentyä. Kissalle voi opettaa hyödyllisiä tai vähemmän hyödyllisiä taitoja ja temppuja; koulutus on virike aina silloin, kun se perustuu omaehtoisuuteen. Kouluttamisen lähtökohta voi olla käytöksen muuttaminen, mutta yhtä tarve voi lähteä myös puhtaasti virikenäkökulmasta. Koulutustuokio väsyttää kissaa ja vaikuttaa sen käyttäytymiseen useiden tuntien jälkeenkin rentouttavasti. Varsinkin yöllä häiritsevästi aktiivisten kissojen kanssa koulutushetket kannattaa sijoittaa alkuiltaan – omistajat saavat mahdollisesti nukkua rauhassa.
Ensimmäinen ja tärkein askel temppujen kouluttamiseen on löytää kissan motivaatio. Kissan persous herkuille vaihtelee, mutta maistuvan herkun löytämiseksi kannattaa nähdä vaivaa. Leikki tai silittäminen ovat mahdollisia palkkioita, mutta ne eivät ole yhtä käytännöllisiä ja harvoin yhtä motivoiviakaan kuin ruokapalkkiot. Nirsona ja saalisuskollisena eläimenä kissa on monesti epäluuloinen uusia herkkuja kohtaan. Sinnikkyys yleensä tuottaa kuitenkin tuloksen, ja kissalle mieluisa motivaatiotekijä löytyy. Yksi tärkeä asia kouluttamisen helpottamiseksi on poistaa vapaa ruokinta käytöstä ja siirtyä ruokinta-aikoihin – näin saa kissan arvostuksen ruokaa kohtaan nousemaan. Kun kissa oppii oppimaan, sen suhtautuminen uusia asioita kohtaan yleensä muuttuu ja se haluaa oppia uusia temppuja. Lisäksi se tarjoaa oppimiaan temppuja yhä enemmän ja on näin enemmän vuorovaikutuksessa omistajansa kanssa.
Kuka?
Jaana Pohjola on eläinkouluttaja ja valmistunut eläinten käyttäytymisneuvojaksi Portsmouthin yliopistosta vuonna 2011. Jaana Pohjola järjestää kursseja ja luentoja sekä tarjoaa käyttäytymisneuvontaa kissojen, koirien ja hevosten omistajille.
