Kirjoitus on julkaistu Agikissa-lehden numerossa 2/2017.
Teksti ja kuvat: Päivi Lipponen
Kissalla on synnynnäinen tarve saalistaa. Luonnossa kissa on aktiivinen saalistaja, joka käyttää suurimman osan hereilläoloajastaan saalistaen. Luonnossa saalis ei ole valmiiksi kuolleena odottamassa maassa, vaan sen eteen joutuu näkemään vaivaa. Vain 1/3 – 1/4 saalistustilanteista päättyy onnistuneesti. Saalistusprosessissa, vaani-hyökkää-sieppaa-tapa, vapautuu mielihyvähormoneja dopamiinia ja serotoniinia. Myös saalistusprosessin oleellisin osa – syöminen – tuottaa mielihyvää.
On monia tapoja aktivoida sisäkissaa, mutta vain harva niistä käsittää saalistusprosessin koko ketjun syömiseen saakka. Tällä ei ole kuitenkaan merkitystä mielihyvän kannalta, sillä sekä leikki että syöminen saavat aikaan saman lopputuloksen.
Syöminen käsittää sekä oikean ruuan että herkut. Luontaisinta kissalle olisi, että se joutuisi tekemään töitä jokaisen ateriansa eteen, mutta monella tässä on esteenä etenkin ajalliset resurssit. Tärkeää olisi kuitenkin pyrkiä virikkeellistämään myös ruoalla mahdollisimman usein. Mitä enemmän virikkeitä, sitä onnellisempi kissa.
Hyödyt
Ruoalla aktivoinnista on monia hyötyjä. Vapaa ruokatarjoilu passivoi kissaa ja aiheuttaa herkästi myös liikalihavuutta, sillä kissa hakee hyvää oloa syömisellä. Tämä aiheuttaa oravanpyörän,sillä liikalihavuus itsessäänkin passivoi. Aina välttämättä kissan laiskuus ei johdu sen perusluonteesta, vaan kissa saattaa olla haluton näkemään vaivaa hyvän olon eteen saadessaan sitä ilmaiseksi ruokakupilta milloin haluaa.
Kissalle on luontaista, että se joutuu käyttämään aivojaan saaliin nappaamiseksi. Taitavaksi saalistajaksi kehittyy vain harjoittelemalla ja saalistustilanteet ovat vaikeustasoiltaan vaihtelevia. Erilaiset ongelmanratkonnat pitävät yllä kissan kognitiivisia taitoja, pitävät mielen virkeänä sekä vaikuttavat myös fyysiseen hyvinvointiin. Ne tarjoavat kissalle mieluista tekemistä ja täten ehkäisevät ongelmakäytöstä.
Vuonna 2016 julkaistiin Journal of Feline Medicine and Surgeryssä artikkeli, jossa tarkasteltiin erilaisten ruokinnallisten älypelien vaikutusta 24:ssä kirjoittajien kohtaamissa ongelmatapauksissa. Artikkelin kirjoitti joukko eläinlääkäreitä ja kissankouluttajia. Tapauksissa älypelit vaikuttivat positiivisesti niin ylipainon, stressikäytöksen (hutivirtsaaminen, aggressio), pelkotilojen kuin kiusaamistilanteidenkin hallintaan. Osassa käytettiin ruoalla aktivoinnin lisäksi myös muita apukeinoja.
Esimerkiksi 5 ylipainotapauksessa painot putosivat seuraavasti:
- 1-vuotias 6,5 % 3,5 kuukaudessa, liikkuvuus lisääntyi
- 6-vuotias 11 % 12 kuukaudessa
- 9-vuotias 11 % 12 kuukaudessa
- 8-vuotias 20 % 12 kuukaudessa
- 16-vuotias 32 % 18 kuukaudessa, interaktiivisuus lisääntyi ihmisiä ja muita kissoja kohtaan.
Kyseisessä tapauksen lähtökohdassa kissa pelkäsi muita kissoja ja hakeutui omiin oloihinsa eikä esimerkiksi ympäristön rikastuttaminen tai hidas totuttaminen ollut auttanut.
Myös kissojen välisissä konflikteissa päästiin toivottuihin lopputuloksiin aggressiivisuuden tai kiusaamistilanteiden hallinnassa. Esimerkiksi yhdessä tapauksessa nuori kissa yritti leikkiä liian rajusti vanhemman kissan kanssa. Tähän otettiin apukeinoksi myös ympäristön rikastaminen (enemmän piilopaikkoja ja korkeita kiipeilypaikkoja) sekä naksutinkoulutus. Molemmat kissat työskentelivät yhdessä älypelien parissa yhtäaikaisesti omien mieltymyksiensä mukaisilla peleillä. Kissojen väliset kiistat vähenivät huomattavasti. Toisessa tapauksessa omistajaan kohdentunut impulsiivinen turhautumisesta (ruoan odottaminen, huomioimattomuus) johtunut aggressio lakkasi puolessa vuodessa älypelien käyttöönoton jälkeen.
Ruokinallinen virikkeellistäminen älypelien tai muunlaisten tehtävien parissa on fyysistä virikkeellistämistä tehokkaampaa, sillä aivotyöskentelyssä kissa joutuu kanavoimaan energiaansa keskittyäkseen kun taas fyysisessä kissan ei tarvitse miettiä ja energia pääsee purkautumaan vapaammin ympäriinsä. Energian kanavoiminen on uuvuttavaa ja pitää kissan pidempään tyytyväisenä suorituksen jälkeen.
Tapoja ruoalla aktivointiin
Käytännössä eri tapoihin aktivoida ruoalla on vain oma mielikuvitus rajana. Kuivaruoalla ja -herkuilla mahdollisuudet ovat vaivaan nähden laajimmat, mutta viitseliäisyydellä myös märkä- ja raakaruoalla on monia toteutustapoja. Jos käytössä on ulkotarha tai valjasulkoilu, niitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Ruokailu on omiaan muitakin aisteja stimuloivassa ympäristössä.
Ruoan heittely ympäristöön
Tämä on kuivaruoille ja -herkuille omiaan oleva aktivointimuoto, jolla voidaan toteuttaa koko saalistusprosessi syömiseen asti.
Sen sijaan, että ruoan tarjoaisi kupista, ruoka heitetään kissan saalistettavaksi. Aluksi ruoka kannattaa heitellä lattialle, mutta kissan innostuessa leikistä kissan hyppytaitoja kannattaa hyödyntää ja tuoda saalistukseen haastetta heittelemällä ruokaa myös erikorkuisille tasoille. Myös huoneita kannattaa vaihdella saman session aikana. Ideaalitilanteessa saalistus sisältää nopeaa kävelyä, juoksua, hyppyjä ja aivotyöskentelyä (ruoan heitto hankalaan paikkaan).
Älypelit
Markkinoilla on kymmeniä valmiita aktivointipelejä ja niitä on helppo rakentaa myös itse. Älypeli kannattaa valita kissan mieltymysten ja ruokintatavan mukaan. Esimerkiksi pyöriteltävät pelit ovat kuivaruoille ja -herkuille oivallisia, kun taas märkä- ja raakaruoille sopivat ovat avoimemmat ja helposti pestävät pelit. Myös koirien älypelit sopivat kissalle erinomaisesti.
Aluksi kannattaa valita vaikeustasoltaan helppo peli, mutta kokemuksen myötä vaikeustasoa voi nostaa. Joissakin älypeleissä on valmiiksi mahdollisuus muokata vaikeustasoa reikien kokoa vaihtamalla.
Jos ruokaa haluaa pitää koko ajan esillä, ruoka kannattaa tarjota älypelien kautta.
Ruoan piilottaminen
Nenätyöskentely ei ole vain koirien juttu, vaan siitä nauttivat myös kissat. Nose Workista voi lukea laajemmin Agikissan edellisestä numerosta (kevät 1/2017). Virallisessa Nose Workissa ruoka on apuna vain oppimistilanteissa ja lopulta etsitään vain hajua. Nose Workia voi halutessaan toteuttaa myös epävirallisesti ruokaa/ruoan hajua etsimillä. Helpoin on etsiä kuivaruokia ja -herkkuja, mutta myös kosteampaa ruokaa voi piilotella ympäriinsä kuppien avulla.
Musti ja Mirri on tuonut vastikään markkinoille Little & Biggerin aktivointimaton, jonka hapsujen uumeniin voi piilotella ruokaa etsittäväksi.
Koulutuspalkkio
Koulutuksella tarkoitetaan aktivoinnissa lähinnä temppuilua. Temppujen opetteleminen on omiaan kissan ja omistajan välisen suhteen vahvistamisessa, sillä temppuilu vaatii aktiivista osallistumista myös omistajalta.
Temppuilu kannattaa aloittaa helpoimmista tempuista, kuten istuminen ja tassunanto, ja laajentaa siitä muihinkin. Temput kannattaa valita kissan persoonaa vastaaviksi ja palkkiot pitää pienikokoisina mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Mm. Suuri Kissatemppukirja (Väyrynen-Nyström 2016) tarjoaa laajan valikoiman temppuja opeteltavaksi.
Ruoka on myös oiva apu agilityesteiden opettelussa.
Ruokailu ulkona
Jos kissa ulkoilee, myös ulos voi järjestää ruokailutilanteita piilottamalla ruokaa sinne tänne tai lihanpalojen kohdalla ripustaa roikkumaan ympäriinsä.
Lihanpalat
Isot lihanpalat tarjoavat kissalle sekä luontaista syötävää, että luontaista aktivointia. Lihanpalat tarjoavat leuoille tekemistä, mikä osaltaan myös vaikuttaa kissan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sen päästessä kunnolla paloittelemaan saalistaan. Myös kokonaiset pieneläimet, jyrsijät ja tiput, ovat erinomaista ruoalla aktivointia. Moni kissa rakastaa leikkiä kokonaisella ruokaeläimellä ennen syöntiä. Kokonaisten tarjonta kannattaa aloittaa hiirenpoikasella, pinkillä, sillä monella kissalla on vaikeuksia ymmärtää isomman kohdalla kyseessä olevan ruoka. Pinkki on suunpalan kokoinen ja täten todennäköisemmin päätyy vatsaan asti.
Lähteet
Päivi Ylikorpi (2013) Kissanhoidon käsikirja. Art House.
Leticia MS Dantas, Mikel M Delgado, Ingrid Johnson and CA Tony Buffington (2016) Food puzzles for cats: feeding for physical and emotional wellbeing. Journal of Feline Medicine and Surgery 18:723-732.
