Kirjoitus on julkaistu Agikissa-lehden numerossa 2/2017.
Teksti: Sari Toivola | Kuvat: Essi Latto
Kissan temppukoulutus on hyvä kissan aktivoinnin muoto, eikä kissan kouluttaminen ole laisinkaan niin vaikeaa kuin voisi luulla, kunhan motivaatio on kunnossa.
Monet ajattelevat kissaa mukavuudenhaluisena ja laiskana sohvanlämmittäjänä, joka nukkuu suurimman osan vuorokaudesta, eikä kaipaa virikkeitä. Luonnostaan kissa on kuitenkin aktiivinen saalistaja, joka tarvitsee monipuolista ja sen luontaista saalistuskäyttäytymistä mukailevaa aktiviteettia voidakseen hyvin. Valloillaan tuntuu olevan myös käsitys, jonka mukaan kissaa ei kiinnosta oppia tai tehdä mitään yhdessä ihmisen kanssa, ja ettei sitä voisi kouluttaa. Kissa on kuitenkin oppivainen eläin, jonka lajityypillinen toiminta perustuu suurelta osin opittuun käyttäytymiseen, ja kissalle voi opettaa paljon erilaisia asioita myös ihmisen toimesta.
Käsitys kissasta yhteistyökyvyttömänä ja -haluttomana eläimenä on siis virheellinen ja perustuneekin usein siihen, etteivät ihmiset ole löytäneet toimivia motivaattoreita kissoilleen. Puhutaan siis palkkiosta, eli asiasta jonka kissa kokee siinä määrin merkitykselliseksi, että se jaksaa nähdä vaivaa sen saavuttamiseksi. Mikäli toivotusta käyttäytymisestä seuraava palkkio ja sen tavoittelemisen mielekkyyden aikaansaama motivaatio eivät ole kohdillaan, voi olla varma, ettei kissaa kiinnosta liikauttaa viiksikarvaansakaan. Kissan temppukoulutus, eli erilaisten temppujen ja taitojen opettaminen on kuitenkin muiden aktivointimenetelmien kuten turvallisen ulkoilun ja leikkimisen ohella oiva tapa aktivoida kissaa, joten oikeanlaisen motivaattorin etsiminen on lopulta kaiken nähdyn vaivan väärti.
Mikä kissaa motivoi?
Millä tavalla kissan motivointia ja motivaattoreita sitten tulisi lähestyä? On täysin yksilöllistä ja kissakohtaista, mikä kutakin kissaa motivoi, joten mitään yleispätevää ohejistusta kissaa motivoivien palkkioiden laatuun ei voi antaa. Vain ja ainoastaan kokeilemalla siis selviää, mikä motivoi parhaiten juuri omaa kissaa. Yleisellä tasolla voitaneen kuitenkin miettiä millaiset asiat kissa lajityypillisesti kokee palkitsevina ja täten kaventaa hieman niiden vaihtoehtojen määrää, joita oman kissansa kanssa kokeilla.
Saalistuskäyttäytyminen ja saalistusketjun ja sen eri osa-alueiden toteuttaminen on kissalle äärimmäisen palkitsevaa. Saalistusprosessi itsessään tuottaa kissalle suurta mielihyvää riippumatta siitä, johtaako saalistusketju onnistuneeseen lopputulokseen eli saaliin kiinnisaamiseen ja syömiseen vai ei. Yksi mahdollinen kissaa motivoiva palkkio voikin siis olla pieni kissan saalistusketjua tai sen osaa imitoiva leikkituokio jokaisen onnistuneen temppusuorituksen päätteeksi.
Ruoka puolestaan lienee kissalle yksi suurimmista yksittäisistä resursseista, onhan syöminen yksi kissan, kuten monen muunkin elollisen perustavanlaatuisista elinehdoista. Ruoka voikin siis toimia – ja monilla kissoilla toimiikin – suurena motivaattorina temppujen oppimiseen ja suorittamiseen. Lajityypillisesti kissa näkee paljon vaivaa ruokansa eteen, eikä ruuan tarvitse kesylle lemmikkikissallekaan tulla kuin Manulle illallisen. Kissa käyttää mielellään hoksottimiaan ja aistejaan ruuan hankkimiseen ja temppukoulutus voikin olla yksi keino saada kissa tekemään töitä ruokansa eteen.
Vaikka kissa olisikin sitä tyyppiä joka motivoituu ruuasta, ei mikä tahansa ruoka välttämättä riitä motivoimaan kissaa pidemmällä tähtäimellä. Siksi onkin hyvä varata tempputuokioita varten hitunen jotakin spesiaaliherkkua, jota kissan ruokakupista ei normaalisti löydy, ja vaihdella palkkiona käytettävän ruuan laatua tarpeen mukaan, jotta se säilyttää tenhonsa.
Toisin kuin villit esi-isänsä, kesykissat ovat sosiaalisia eläimiä, jotka nauttivat kosketuksesta. Joillekin innokkaille temppukissoille siis pelkkä silityskin saattaa riittää palkkioksi.
Kun sopiva motivaattori on löytynyt, voidaan varsinainen temppukoulutus aloittaa. Temppukoulutusta aloitellessa on hyvä tiedostaa, että aivan itsestään kissan motivaatio ei säily, ellei sen ylläpitoa oteta koulutustilanteissa huomioon.
Miten ylläpitää motivaatiota?
Kaiken kissan kouluttamisen tulee tapahtua täysin kissan ehdoilla ja perustua positiivisiin menetelmiin. Positiivisessa vahvistamisessa kissa palkitaan toivotusta käyttäytymisestä, mutta ei-toivotusta kissaa ei rangaista, vaan se jätetään kokonaan huomiotta. Eläintä tarkkailemalla oppii erottamaan sen eri tunnetiloja, kuten sen mistä se pitää ja mikä sitä motivoi, kuin myös ennakoimaan, milloin kissa alkaa väsyä ja turhautua.
Etenkin temppukoulutuksen alkuvaiheessa on hyvä pyrkiä pitämään tempputuokiot riittävän lyhyinä, ettei eläin ehdi turhautua ja kyllästyä temppuiluun. On motivaation säilymisen kannalta parempi lopettaa silloin kun kissa vielä suorittaa innoissaan kuin vasta sen poistuttua kyllästyneenä paikalta. Jokainen mielenkiinnon menettämiseen johtava väsähtäminen syö kissan motivaatiota temppuiluun ja mitä useampi peräkkäinen kyllästyminen ja väsyminen on takana, sitä todennäköisemmin kissa heittää seuraavalla kerralla hanskat tiskiin ennen kuin tempputuokio on ehtinyt alkaakaan.
Vaikka kissan turhautumista ja väsymistä kannattaneekin koulutuksen alkuvaiheessa välttää, ei sitä kuitenkaan tarvitse tehdä loputtomiin. Mitä enemmän kissan taidot ja kokemus karttuvat, sitä paremmiksi sen keskittymiskyky ja niin kutsuttu toistonkestävyys, eli kyky kestää useampia opeteltavan tempun peräkkäisiä toistoja ja mahdollisten epäonnistumisten aikaansaamaa turhautumista kasvavat.
Mikäli tuntuu ettei kissa opi tai ymmärrä mitä siltä halutaan, on usein tarpeen tarkistaa kriteeri, eli tempulle asetettu vaatimustaso ja se, vastaako se kissan sen hetkistä osaamistasoa. Olen itsekin tehnyt sen virheen, että olen vaatinut kissalta liikaa liian pian, jolloin se ei ole ymmärtänyt mitä siltä halutaan. Tilanteen aiheuttaman valtavan turhautumisen vuoksi se onkin menettänyt mielenkiintonsa koko asiaan ja poistunut häntäänsä nakellen paikalta. Mikäli oman toimintansa osuutta yhtälössä ei ymmärrä, on helppo laittaa kaikki sen syyksi ”ettei kissaa kiinnosta”, jolloin peli on jo aikalailla menetetty.
Kissan motivaation ylläpitoa onkin siis kriteerin, eli vaatimustason asettaminen realistiselle tasolle ja sheippaaminen, eli opeteltavan tempun pilkkominen niin pieniin osiin, että kissan on mahdollista oivaltaa askel kerrallaan, millaisesta toiminnasta se palkitaan. Kun omaa rooliaan kouluttajana osaa näiltä osin tarkastella realistisesti ja kriittisestikin, ovat kaikki onnistuneen temppukoulutuksen edellytykset kunnossa.
Teksti on alunperin julkaistu Kissaposti-lehden numerossa 1/2017.
